Pelastustoiminta on ollut Suomessa aina hyvin aktiivista. Kaikkein vanhimmat merkinnät paloturvallisuudesta ja siihen kuuluvista määräyksistä/toimenpiteistä löytyvät jo 1300-luvun alusta Ruotsi-Suomen ajalta. Pelastustoiminnan historiaan liittyi erityisesti tulipalojen ennaltaehkäiseminen, sillä kaupungit olivat tiheään rakennettuja puisine asuintaloineen.
Paloturvallisuuden takaamiseksi käytössä oleva palokalusto ja tulisijojen kunto tarkastettiin säännöllisesti. Öisin kaupunkia kiertävien palovartijoiden tehtäviin kuului yleisen hälytyksen suorittaminen tulen ollessa irti kaupungin alueella. Sammutustyön tekemisestä eivät milloinkaan vastanneet palovartijat, vaan kaupungin asukkaista koostuva palokunta. Palovartijoiden ohella työskentelivät tornivartijat valvomalla kaupunkien turvallisuutta palotorneista ja kirkon torneista. Palo sammutettiin kotoa tai yhteiseltä ruiskuhuoneelta löytyvän palokaluston avulla.
Miten palolaitokset toimivat?
Palolaitosten käyttämä sammutuslaite on perinteisesti vesi. Vedestä on siis moneen, kuten janon sammuttamiseen tai suihkussa ja saunassa virkistäytymiseen. Raskaan työn jälkeen pelastuslaitoksen henkilöstö menee suihkuun, syö, juo ja keskustelee tapahtuneesta. Suihkussa puhtaan olon antaa tänä päivänä suihkusekoittaja, joka tarjoaa aina oikean lämpöistä vettä. Jokaisessa suihkusekoittajassa on anti heat -turvajärjestelmä, jolloin veden lämpö ei pääse nousemaan liian korkeaksi. Kätevä ja vettä säästävä suihkusekoittaja on varmasti tervetullut nykyajan mukavuus jokaisen pelastuslaitoksen käyttöön. Suositun suihkusekoittajan voi hankkia kotiin tai työpaikalle helposti verkossa osoitteessa rorfokus.fi.
Palokalustoihin kuului entisaikaankin ajan parasta laatua, eli miesvoimalla toimivia paloruiskuja, köysiluutia, ämpäreitä, palohalkoja ja vesitynnyreitä. Suuremmat kaupungit jakoivat palokunnassa työskentelevät henkilöt erilaisiin asemiin tai tehtäviin ruotumestarin palvelukseen. Sammutustoiminta itsessään oli varsin heikkotehoista, jonka lisäksi isot väentungokset saivat tulen helposti riistäytymään käsistä. Suomen vanhin palokunta on Turun VPK. Oman palolaitoksen perustaminen Turkuun tuli ajankohtaiseksi Turun suurpalon jälkeen, joka tapahtui vuonna 1827. Suurpalon jälkeen noin 11 000 ihmistä jäi ilman kotia.
Pelastustoiminta kehittyi entisestään 1900-luvulla
Ensimmäisiä kyläpalokuntia ja sammutusryhmiä perustettiin 1900-luvun alussa. Tarvittava kalusto pelastustoimeen hankittiin lahjoitusten ja talkoiden avulla. Vuonna 1906 perustettiin yleinen palokuntaliitto, jonka ansiosta pelastustoiminta kehittyi nykyisempään suuntaan. Suomen itsenäistymisen jälkeen palokuntien määrä lisääntyi ja vakiintui. Pelastusalan koulutetuista ammattilaisista koostunut palokunta löytyi 11 kaupungista. Talvisodan syttyessä palokunnan rooli oli todella tärkeä ja kasvoi koko ajan talvi- ja jatkosodan edetessä.
- 1950-luvulla perustettiin nais- ja poikaosasto sekä erilliset toimikunnat
- 1960-luvulla palokuntatoiminta laajeni pelastustoiminnaksi, järjestettiin erilaisia harjoituksia ja alettiin panostaa pelastuslaitoksen henkilökunnan koulutukseen
- 1970-luvulla perustettiin palokunnan nuoriso-osasto, joihin olivat tervetulleita sekä pojat että tytöt
- 1980-luvulla panostettiin järjestötoimintaan, ja 2000-luvulla palolaitokset laajenivat isommiksi yksiköiksi, eli pelastuslaitoksiksi
Pelastustoiminnan tulevaisuus
Tällä hetkellä Suomessa toimii kaikkiaan 22 pelastuspalvelua tuottavaa palokuntaa tai pelastuslaitosta. Vapaaehtoiset palokunnat ovat siirtyneet palo- ja pelastuslaitosten alaisiksi palokuntasopimusten avulla. Harvaan asutuilla alueilla, eli pienimmissä kunnissa toimivat vieläkin niin sanotut vapaaehtoispalokunnat. Suomen pelastuslaitoksilla on kunnianhimoinen tehtävä olla Euroopan parhain ja tehokkain pelastuslaitos vuoteen 2025 mennessä.
